Olen hakenut valehtelematta yli kolmeakymmentä harkkapaikkaa. Muistaakseni olen päässyt kolmeen haastatteluun. Harkkapaikkasaldoni? Nolla.

Saattaa kuulostaa masentavalta, ja sitä se aluksi olikin, jos totta puhutaan. Tuntui, että ympärilläni opiskelukaveri toisensa perään sai jännittävääkin jännittävämpiä harkkapaikkoja. Median kautta hankittu safaripaikka lämmitti mieltä, joskin hetkellisesti. Tiedostin useampanakin kesänä, että harjoittelu on työkokemuksen lisäksi myös aidosti toimeentulokysymys.

Opiskelumaailmassa, etenkin valtsikassa, tulee helposti sellainen fiilis, että ilman relevanttia oman alan harkkaa, mieluummin useampaa, et valmistuttuasi ole juuri mitään. Sanotaan, että kaikki hyvät tyypit revitään luennoilta töihin jo ennen kandiksi valmistumista. Molemmissa väitteissä on varmasti totuuden siemen. En kuitenkaan usko kummankaan olevan täysin totta.

Työharjoittelut ovat aivan mahtava juttu ja parhaimmillaan ne (kuten tämän blogisarjan aiemmista osista voimme lukea) tarjoavat työkokemusta, tukea omalle ammatti-identiteetille ja mahdollisesti jopa tulevia työpaikkoja. Mielestäni Median ja muidenkin ainejärjestöjen yksi tärkeimmistä tehtävistä on nimenomaan tukea jäseniä oman ammattipolun löytämisessä. Muuten en olisikaan käyttänyt kahta vuotta yrityssuhdevastaavan pestissä. 

Meitä on kuitenkin moneksi.

Jollekin kandiopintojen oheen sopii mainiosti harkka tai kaksi ja sellaisiin on jopa onni päästä. Joku toinen nauttii osa-aikaduunistaan kahvilan kassalla, kolmas haluaa keskittyä opintoihinsa ihan kunnolla ja ehkä hakea harkkaan vähän myöhemmin. Joku hakee työkokemusta harkkapaikkojen ulkopuolelta, vapaaehtoistöistä tai vaikka yrittäjänä. (Molempia testattu, suosittelen lämpimästi.)

Meitä on moneksi, ja silti 90 % meistä valtsikalaisista työllistyy maisterin paperit saatuaan. (https://studies.helsinki.fi/ohjeet/artikkeli/uraseuranta-tietoa-sijoittumisesta-tyoelamaan)

Älä siis pelästy, jos et vielä(kään) päässyt harkkaan. Tai edes sellaiseen hakenut. Kyllä se työelämä siitä vielä lutviutuu.

Niin se minullakin lutviutui. Huono-onnisista harkkahauista huolimatta olen työllistynyt muun muassa viestintiäkonsultti-yrittäjänä, nuorisokonferenssin projektikoordinaattorina ja viimeisimpänä sisäministerin esikunnassa. Se on osaltaan kostautunut opintojen etenemisessä. Mutta se onkin sitten toinen tarina.

Teksti: Sanni Pohjannoro

Kuva: Anna Enbuske